Totuttelua

Kevään aikana saatu keliakiadiagnoosi on oikeasti helpottanut ihanan montaa asiaa, mutta se on tuonut myös haasteita enemmän kuin odotin. Hyviä asioita: mun maha ei ole koko aikaa kipeä, mua ei okseta enää melkein koskaan, ei tarvitse tietää missä on lähin vessa. Nämä kolme tulee äkkiseltään mieleen. Huonot asiat liittyy totutteluun eli kaupassa on välillä vaikeaa muistaa mitkä kaikki oli niitä joo tuotteita ja mitkä ei tuotteita. Yllätys oli, että esimerkiksi kaikkia maustettuja tuorejuustoja ei voi syödä, valmiit grillikastikkeet ei käy ja mikä ikävintä karkitkaan ei käy.

Viime viikolla kävi vahinko, koska söin vähän kahta ei sallittua eli tuorejuustoa + yhtä ihanaa suklaata (näistä luopuminen aiheuttaa suurinta tuskaa). Ja ehkä vielä jotain muuta, näin ollen mulla oli ensimmäinen kolmen päivän mahakipu pitkästä aikaa. Se alkoi perjantaina, jouduin skippaamaan suunnitellut pyörälenkin kun istuin veskissä aamupäivän. Lauantai aamuna olo oli väsy ja maha vaan kipeä eli vessassa juoksentelua taas. Hassua, että ennen nämä kaikki on olleet mun normiarkea... Diagnoosi on oikeasti helpottanut ja nyt vasta huomaa kuinka paljon ennen ähki tuolla veskissä.

Ensimmäistä kertaa keliakia sotki mun juoksutkin :/ Lähdin reippaalla mielellä sunnuntaina lenkille, kun ei se maha enää yhtä kipeä ollut kuin lauantaina. Alkuverkka n. 1 km meni kivasti, mutta ne 5 testijuoksut ei onnistuneet yhtään. Molemmilla pätkillä tuli maha kipeäksi ja piti käydä puskaripsalla (ihan vesi sellaisella). Olo tietty vähän noiden jälkeen helpotti, mutta ei sitten tarpeeksi. Jouduin lopulta soittamaan siipalle, että tulee hakemaan mut kotiin kun mahaan sattui jo pelkkä kävelykin. Onneksi se mukisematta haki :)

Luonnollisesti tähän arkeen pitää totutella täällä pohjoisessakin, kun pimeetä ei tule milloinkaan. Aurinko tosiaan laskee seuraavan kerran vasta 16.7. Nukkumisen kannalta on hyvä, että kololla on pimennysverhot makkarin puolella :)  Iltalenkillä ei aina muista paljonko se kello jo oikeesti on:

Kello 23:45.