Ruskamaratonilla

Perjantaina töiden jälkeen kesäkololle, katsomaan miltä se siellä näyttää :) Ihan samalta näytti kuin kesällä, joskin porukkaa oli tsiljoonasti enemmän. Koirien lenkityskään ei onnistunut ylhäisessä yksinäisyydessä.

Lauantaina kävin aamusta kipsuttelemassa ja hakemassa numeron ja muut systeemit Zero Pointista, olo oli aika kuollut. Mahan kanssa oli (ja on nyt ollut taas) ongelmaa ja yhtään ei haitannut huomata, että startti oli vasta 14.00 puolikkaalle. Ravasin aamun vessassa ja joskus 11.00 aikaan söin mitä olin aatellutkin. Sitten alkoikin vaatteiden valkkaaminen :D

Noi sitten valitsin ja vähän liikaa oli ehkä toi salomonin ohut pitkis, t-paita olisi riittänyt. Lenkkarit oli hyvät, mulle passaa noi adidaksen bostonit hyvin.

Starttipaikalle sipaisin kävellen kololta ja totesin, et saa riittää lämmittelyksi... Lähtöpaikalle oli vaikea mahtua ja jäin ihan tosi kauas jonon hännille. Pari ekaa kilsaa meni sitten jotain yli 6 minsan vauhtia ja jossain vaiheessa tajusin hiukan kiristää vauhtia. Ekat mäet meni ok., mutta melko pian pohkeet alkoi olemaan ihan tosi kipeät. Pohkeet tuntui kireiltä ja jäykiltä, aina kun jalka osui maahan sattui pohkeeseen. Ajattelin, että kipitän kramppiin asti. Tämä onnistui hyvin aina sinne jonnekin 18 km:n kohdalle. Siinä jouduin himmaamaan, kun jalat ei vaan enää toimineet. En tiedä johtuiko asfaltista vai mistä, enhän ole koko kesänä asfaltilla juossut metriäkään.

Reitti oli mäkinen, mutta muuten ihan mukava tunturin ympärijuostiin. Maalissa olin ajassa 2.01.29, mihin olin pikkuisen pettynyt. Olin ennakkoon ajatellut, että selviän alle kahteen tuntiin ja siltä se tuonne 18 km:n asti näyttikin. Pääasia, että maaliin pääsin, enkä ollut edes vika :)




Jaloissa painaa sen verran, että ehkä pitänee harkita hierojaa :) Näin maanantaina pohkeet on hiukan kosketusarat ja kävely niiden takia vaikeaa. Jalkojen tilalla tuntuisi olevan puupökkelöt. Rakkoja tms. muuta ei tullut, mikä on positiivista. Ensi vuonna (ehkä) uusiksi.